Muutaman vuoden olin jo kyttäillyt sopivaa hetkeä valloittaa ko. paikka movalla. Säät täällä vain vaihtuvat nopeaan ja ovat usein tuulisia. Kiitos siitä Atlantilta meille tulevien sääolojen. Osa rintamista sitten toppaa Norjan vuoriin ja nythän ollaan lähellä niitä.
Etukäteissuunnitelmiin kuului lisäksi mahdollisen pelastuksen järjestäminen jos sattuu teknisiä ongelmia. Samoin lupa aluelennonjohdosta kuuluu asiaan, ollaanhan rajavyöhykkeellä (adiz).
Päivä sitten valkeni ja totesin olevan pilvistä. Lento ei onnistu ko. säällä. Jotenka odottelemaan mitä päivä tuo tullessaan. Ja toihan se, iltapäivän puolella aurinko alkoi paistamaan. Joten lentovehkeet jäälle ja tankki täyteen koneeseen. Ilmoitus vielä kelkkapartiolle että nyt mennään.
Startti onnistui hyvin ja matka alkoi. Lensin ensiksi Saanan etelärinnettä itään.
Saanan päästä näkymää kaakkoon. Tuolta tulee kunnan ainoa tiekin, oikealla olevan järven rantamilla.
Saanan ohi päästyäni avautui tälläinen näkymä. Kelkkareitti, jota seurailen näkyy etumaastossa.
Tässä seuraan edelleen reittiä, korkeutta 1000m merenpinnasta, vaikka maahan on matkaa vain 20m. Pienitehoisella moottorilla on vaikeuksia saada riittävästi korkoja. Paikka on Duolljehuhput. Vasemmalla, kuvan ulkopuolella n. 100m päässä on Norjan rajapyykki.Pyykki on tämän näköinen.
Ja taas uusi voimanponnistus moottorilleni. Riittääkö tehot ylittää tämä edessä näkyvä harjanne? Paikka on Kahperusvaarat.
Niinhän sitä taas vain päästiin yli. Pari kertaa piti kääntyä takaisin korkeutta hakemaan.
Eikun nyt ollaan vasta yli. Lumisokeus saattaa yllättää kun kaikki on valkoista. Täällähän oli ollut jo kesä tulossa mutta pariviikkoa aikaisemmin oli satanut lumet takaisin.
Nyt tullaan Urtaspahtan laaksoon. Ylitän sen suoraan ja korkeutta onkin yllättäen taas n. 500m maahan.
Tässä vaiheessa vilkaisen taas GPS:ää. Totuus paljastuu, en olekkaan Haltilla vaan 2km lännessä
Vasemmalle jää Gualasjärvi johon pääsee autollakin Norjan puolelta. Sielläkin on jotain elämää.
Tässä kohtaan allani olisi Haltin huippu. Mutta laskeutumisaikeeni estää pinnassa oleva n.30m sumukerros. Jotenka kuva vuonon alusta tähän paikkaan.
Ei näy Ritnicohkkaakaan. Pian alkaa olemaan tilanne että polttoaine ei riitä paluuseen. H-hetki koittaa, nyt on palattava. Kuva Haltista ja laskeutuminen pitää unohtaa tällä kertaa.
Tuolta laaksosta moni on Haltille kivunnut. Minä pääsin helpommalla, tunnin istumisella :) Tosin valloitus jäi pikkuista vaillekkin.
Palailen kumminkin hyvillä mielin kohti Kilpisjärven taajamaa josta alkaa kotimatka. Vielä kuva Pitsusjärven maisemista loppuun.
Pahoittelen jos paikkojen nimet ei ihan ole oikein. Etsin niitä kartasta ja ne on osin Saamea.
Kaikenkaikkiaan kumminkin mahtava kokemus. Ja olin kuulemma ensimmäinen joka oli paikalla käynyt movalla. Tämä ei itselleni ollut tärkeintä vaan itse Haltin näkeminen. Ilo oli ylimmillään kun ensiksi näin tutun profiilin. Se ilo hiukan laski kun huomasin olevani väärässä paikassa. Mutta kun pääsin ehjänä vielä laskupaikalle, saatoin todeta lennon onnistuneen. Tästä on kiva lähteä jatkamaan kotimatkaa...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti