Haltilla 2010 toukokuun alussa

Kilpisjärven reissun tarkoitus oli käydä Haltilla. Matkaa sinne tulisi n. 40km linnuntietä taajamasta.
Muutaman vuoden olin jo kyttäillyt sopivaa hetkeä valloittaa ko. paikka movalla. Säät täällä vain vaihtuvat nopeaan ja ovat usein tuulisia. Kiitos siitä Atlantilta meille tulevien sääolojen. Osa rintamista sitten toppaa Norjan vuoriin ja nythän ollaan lähellä niitä.

Etukäteissuunnitelmiin kuului lisäksi mahdollisen pelastuksen järjestäminen jos sattuu teknisiä ongelmia. Samoin lupa aluelennonjohdosta kuuluu asiaan, ollaanhan rajavyöhykkeellä (adiz).

Päivä sitten valkeni ja totesin olevan pilvistä. Lento ei onnistu ko. säällä. Jotenka odottelemaan mitä päivä tuo tullessaan. Ja toihan se, iltapäivän puolella aurinko alkoi paistamaan. Joten lentovehkeet jäälle ja tankki täyteen koneeseen. Ilmoitus vielä kelkkapartiolle että nyt mennään.

Startti onnistui hyvin ja matka alkoi. Lensin ensiksi Saanan etelärinnettä itään.

Saanan päästä näkymää kaakkoon. Tuolta tulee kunnan ainoa tiekin, oikealla olevan järven rantamilla.

 

 Saanan ohi päästyäni avautui tälläinen näkymä. Kelkkareitti, jota seurailen näkyy etumaastossa.

Tässä seuraan edelleen reittiä, korkeutta 1000m merenpinnasta, vaikka maahan on matkaa vain 20m. Pienitehoisella moottorilla on vaikeuksia saada riittävästi korkoja. Paikka on Duolljehuhput. Vasemmalla, kuvan ulkopuolella n. 100m päässä on Norjan rajapyykki.

Pyykki on tämän näköinen.

 Jatkan pyykiltä rajaa, joka kulkee tässä harjanteella, eteenpäin. GPS näyttää lennolla suuntaa

Ja taas uusi voimanponnistus moottorilleni. Riittääkö tehot ylittää tämä edessä näkyvä harjanne? Paikka on Kahperusvaarat.

Niinhän sitä taas vain päästiin yli. Pari kertaa piti kääntyä takaisin korkeutta hakemaan.

Eikun nyt ollaan vasta yli. Lumisokeus saattaa yllättää kun kaikki on valkoista. Täällähän oli ollut jo kesä tulossa mutta pariviikkoa aikaisemmin oli satanut lumet takaisin.

Nyt tullaan Urtaspahtan laaksoon. Ylitän sen suoraan ja korkeutta onkin yllättäen taas n. 500m maahan.

 Edessä onkin paha paikka. Vasemmalla pilven sisässä on GPS:n mukaan vuori. Ei hyvältä näytä korkojen kanssa.

 Urtaspahta takaviistoon kuvattuna.

 Niin vain korko riittää ja pystyn ohittamaan turvallisesti tämänkin paikan, Govddosgaisin

 Tässä vaiheessa unohtuukin jo pieni palelun poikanen. Päämäärä näkyy!

 Kerkeän vielä kuvata Pitsusjärven kalastajiakin

 Etuhalti asettaa taas uudet haasteet nousukyvylle.

 Niin vain pienen rinnetuulen avittamana pääsen yli ja kipuan kohti huippua

 Huipulla!
Tässä vaiheessa vilkaisen taas GPS:ää. Totuus paljastuu, en olekkaan Haltilla vaan 2km lännessä

 Halti on siis tuolla pilvien sisässä. Paikka jossa olen on Gieddecohkka. Korkeutta on silläkin 1270m

 Suuntaan kohti Haltia. Suunnitelmana on laskeutua rajapyykille jossa on myös Suomen korkein kohta.
Vasemmalle jää Gualasjärvi johon pääsee autollakin Norjan puolelta. Sielläkin on jotain elämää.

 Tässä kohtaan allani olisi Haltin huippu. Mutta laskeutumisaikeeni estää pinnassa oleva n.30m sumukerros. Jotenka kuva vuonon alusta tähän paikkaan.

 Haravoin aikani Haltin päällystää josko sumu hälvenisi. Mutta ei, turvallisesti ei voi laskeutua.

Ei näy Ritnicohkkaakaan. Pian alkaa olemaan tilanne että polttoaine ei riitä paluuseen. H-hetki koittaa, nyt on palattava. Kuva Haltista ja laskeutuminen pitää unohtaa tällä kertaa.

Tuolta laaksosta moni on Haltille kivunnut. Minä pääsin helpommalla, tunnin istumisella :) Tosin valloitus jäi pikkuista vaillekkin. 

Palailen kumminkin hyvillä mielin kohti Kilpisjärven taajamaa josta alkaa kotimatka. Vielä kuva Pitsusjärven maisemista loppuun. 

Pahoittelen jos paikkojen nimet ei ihan ole oikein. Etsin niitä kartasta ja ne on osin Saamea.

Kaikenkaikkiaan kumminkin mahtava kokemus. Ja olin kuulemma ensimmäinen joka oli paikalla käynyt   movalla. Tämä ei itselleni ollut tärkeintä vaan itse Haltin näkeminen. Ilo oli ylimmillään kun ensiksi näin tutun profiilin. Se ilo hiukan laski kun huomasin olevani väärässä paikassa. Mutta kun pääsin ehjänä vielä laskupaikalle, saatoin todeta lennon onnistuneen. Tästä on kiva lähteä jatkamaan kotimatkaa...:)

Kilpisjärvi

Kilpisjärvi olikin mulle uusi tuttavuus. Pari kevättä olen kyttäillyt josko lentokelit ja omat vapaat kohtaisi. Ja nyt näytti siltä. Tarkoituksena oli lennellä moottorilla hiukan Kilpisjärven maisemissa.

Hiukan ennen määränpäätä piti pysähtyä Suomen maantieden korkeimmalla kohtaa

 Kohta ollaan perillä, Saana siellä jo näkyy.

Kun olin majoituksen löytänyt ja eri virannomaisiin ottanut yhteyttä, pääsin vielä ilmaan samalle iltaa.
Koska ollaan rajavyöhykkeellä, tarvitsen aluelennonjohdon luvan lentoihin. Samoin ilmoitin aikeista rajavalvontaan tai lähinnä tulliin. Tulli onkin tuossa kuvassa ja Norja edessä.

Käännyin rajalta takaisin. Tässä vähän Saanaa takavinkkelistä. Kilpisjärven taajama on Saanan kohdalla tien varteen levinneenä.

 Iltalennon päämäärä oli kolmenvaltakunnanpyykki.

Pyykillä Ruotsin, Suomen ja Norjan rajat kohtaavat. Sinne on matkaa kuntakeskuksesta n. 10km ja se on kuvassa järvien kapeikossa.

Kuva pyykistä Ruotsin puolelta Saanaa kohti.

 Itse kohde ei ole mitenkään kummoinen. Betonimöykky vain.

 Ruotsin ja Norjan rajaa. Auringon suunnassa olisi hieno tasapäinen vuori, jonka nimeä en muista.
Se kumminkin kohoaa 2km korkeuteen.

Palaan kokemusta rikkaampana Kilpisjärven taajamaan.

Ylläksellä huhtikuussa 2010

Muistellaampas hiukan vanhoja, eli kuluneen vuoden reissuja.

Varjoliitäjille on tullut perinteeksi käydä lapissa lentämässä keväällä. Paras sesonki lentämiseen on pääsiäisen jälkeen jolloin hintataso hiukan laskee majoituksissa. Myös ilma lämpenee tuoden lämpimiä ylöspäin suuntautuvia virtauksia.

Se miksi paikka kiehtoo johtuu upeista maisemista ja siitä että siellä voi startata ns. rinnestartilla tuulen vietäväksi. Rinteethän pakottaa tuulen nousemaan ylöspäin ja tätä ilmiötä siis koitetaan hyödyntää. Tämä on siis toinen vaihtoehto lämpimien virtauksien(termiikki) lisäksi vapaalentäjälle pysyä ilmassa.

Olin varautunut reissuun myös moottorilla jos sillä pääsisi jossain välissä ilmaan. Samalla hiukan kuvailla maisemia.

Viikko olikin sitten heikkotuulista ja sateista joten lentopäiviä ei tullut. Kuuluu lajin luonteeseen, säälle kun ei voi mitään. Käytimme ajan hiihdellen yms. touhuissa. Aika kului niinkin näissä maisemissa!

Yhtenä aamuna kumminkin hiukan aurinko pilkisteli, jolloin syöksyin moottorin kanssa ilmoille.

Starttasin Ylläsjärveltä, kelkkauralta.

Ensiksi tarkistin Ylläksen. Rinteissä ei enää ole kovin tungosta.

Kipusin päälle ja totesin tuulta olevan jonkinverran. Tiedotin asiasta majoitukseen radiolla. Rinnelento vaatii täällä n. 4m/s maatuulen jotta ilmassa pysyy. Huipullahan tuulee enempi.

Tarkoituksena oli käydä Aakenuksella lenkki. Aakenus on n. 20km itään, kohti Leviä. Muodoltaan se on kuin hevosenkenkä. Siellähän se jo onkin.

Iso pilvi varjosti harmittavasti maisemaa mutta Levi taustalla kylpee auringossa

Tutkiskelin paikan rinnetuulilento mahdollisuuksia. Täällä pystyy lentämään länsituulella mutta kulku on hiukan vaikeaa tiestön puuttumisen vuoksi.

Aloitin paluun Ylläkselle. Nopeutta liitimessä on n. 45km/h ilmaan nähden. Joten kauheana ei maisemat vilise silmissä.

Pilvessä on reikä Ylläksen huipun kohdalla

Lensin rinteen ohi länttä kohden. Täällähän olisi Aavahetukan lentokenttäkin mutta tietä sinne ei ollut avattu näin talvella.

Muutama vuosi sitten valmistunut "maisematie" rinteen länsipuolella. Mukavasti säästää aikaa jos haluaa käydä kaupoilla Äkäslompolon puolella.

Kovahko ylätuuli aiheutti turbulenssiä rinteen taakse joten palasin takaisin. Tässä ollaan Ylläsjärven eteläpäässä ja lähestytään lähtöpaikkaa.

Hienoa oli katsella Lapin maisemia. Maastossa oli paljon hiihtäjiä. Parhaat kelit oli menossa vaikka varsinainen sesonki on jo ohi. Kamat auton perään ja matka jatkuu...